Tällainen sumuinen ja sateinen päivä on oikein oivallinen leipomispäivä, varsinkin kun  lupasin viedä huomiseksi työkavereille "lomapullaa" . Kuinka ollakaan, ei tulekaan lomapullaa, vaan karjalanpiirakoita!!! Paljon terveellisempää istumatyötä tekeville. Olen äitini kanssa tehnyt karjalanpiirakoita, mutta rypytystaitoni eivät ihan aikoinaan täyttäneet standardeja, joten äiti yleensä hoiti sen puolen. Mutta siis tänä aamuna keitin ekaks puuron, laitoin se terassille jäähtymään ja kävin koiran kanssa lenkillä.

Nyt kun on muutamana päivinä kuraista ja hiekkaista koiraan kuljetellut eteisestä kylppäriin, niin leikkasinpa sitten koiralta mahan alta vähän karvoja pois, josko hieman hiekan kuskaaminen sisälle vähenisi (sitä paitsi kaikki ei jää kylppäriin ja nukumme samassa sängyssä...). Tosin parturointini ei näy kovin hyvin tästä, mutta kun kuvan ottaminen on aina vähän haastavaa..

Mutta takaisin karjalanpiirakoihin... lähes kaikki oli jo valmiina odottamassa paistamista, kun huomasin, että uuni ei enää lämpiäkään. Sulake ei ollut palanut ja levyt kyllä toimivat, joten en tiedä, mikä vika siihen tuli. Minulla oli siis neljä pellillistä piirakoita ja kylmenevä uuni. Äkkiä soittamaan työkaverilleni, voisinko mennä paistamaan piirakat heille. Katsoin kuitenkin vielä uunia ja vääntelin säätimiä ja sitten se rupesikin taas pelittämään. Olisikohan siinä joku automaattinen lämmönkatkaisu, jos lämpötila on säädetty liian korkeaksi? No joka tapauksessa piirakat tuli sitten paistettua ihan omassa uunissa. Ja ihan hyviä ne minusta ovat, työkaverit voivat sitten huomenna arvostella maun (mutta ulkonäköä ei, ei ne ehkä ihan äitini standardin mukaisia edelleenkään ole).